You're holding up traffic, green means go!

Tiistaina olin parhaan ystäväni kanssa Salossa. Shoppailimme hetken aikaa; löysin itselleni valkoisen perustopin jota kipeästi tarvitsin, puna-valkoraidallisen puolipitkähihaisen paidan ja ruskean nahkavyön. Topin ostin JC:stä, raitapaita ja vyö tarttuivat mukaani Vero Modasta. Vaatteiden lisäksi hankin pullon kuivashampoota (aikaisten aamujen pelastus!). Ostokset tehtyämme lounastimme Vilho-nimisessä paikallisravintolassa isäni kanssa, ostimme torilta mansikoita, löhöilimme puiston nurmikolla ja nautimme kesäisestä säästä. Juuri sitä kesä on parhaimmillaan; oleskelua hyvässä seurassa auringon alla!

Lopuksi suuntasimme salolaiseen mopoliikkeeseen. Suoritettuani koeajon, täytettyämme kaikki viralliset ja vähemmän viralliset paperit sekä haettuamme kilvet katsastuskonttorilta saatoin vihdoin hypätä ikioman skootterini ohjiin. 35 kilometrin matka Salosta kotiin vei pyöreästi tunnin, ja kotipihaan saavuttuani olin suunnattoman onnellinen siitä, ettei menopelini kokenut ainakaan ensiajossa kolhuja (kuten ei kuskikaan). Olen, jos mahdollista, jopa liian varovainen ajaessani; hidastan jok'ikisen kivenmurun kohdalla, jotta skootteri ei varmasti vain lähde altani.

Olen tyytyväinen valintaani, vaikka tiistaina päässäni olikin vain ajatus: "Ostan vaikka vaihteellisen mopon, jollei muuta löydy!" Sain kortin siis jo kesäkuun puolivälissä, mutta skootterin hankinta vain venyi ja venyi. Nyt vihdoin saan ihailla tuota valkoista kaunokaista ikkunastani!


Päästyäni turvallisesti kotiin lähdin poikaystäväni kanssa paikallisen kesäteatterin kesänäytökseen Väärämäen veljekset. Näytös oli mukaansa tempaava ja hulvattoman hauska! Oman lisänsä teatteriesitykseen toi tietysti taitavat sekä tututkin näyttelijät.

Eilen olimme pienellä porukalla Paimion hiekkakuopilla. Sää oli lämmin, mutta aurinkoa saimme kuitenkin turhan monta kertaa hätyytellä pois pilviverhon takaa. Uimme vilpoisassa järvivedessä, makasimme auringossa ja yksinkertaisesti vain pidimme hauskaa. Illalla pääsin vielä esittelemään upouutta ajokkiani kavereilleni. Skootteri sai lämpimän vastaanoton, mutta jostakin syystä mun (yli-)innokkuudelle naurettiin :D.

Tänään töiden jälkeen käväisin silmälääkärissä. Mä olen jo vuoden ajan katsellut näkökentässäni harmaita kuvioita, jotka seuraavat pienellä viiveellä vasemman silmäni katsetta. Nyt olin vihdoin päättänyt ottaa selvää, ettei kyseessä ole mitään vakavaa. Ja eipä ollutkaan. Jotakin kummia samentumia vasemman silmän sarveiskalvon takana lasiaisessa, ei sen ihmeellisempää. Kuulemma tavallista. Samentumat voivat siirtyä pois näkökentästä tai sitten eivät, iän myötä nuo kuviot kuitenkin yleensä vain lisääntyvät. On vain oltava kiinnittämättä niihin huomiota.

1. Tutkimusten takia mun vasempaan silmään pudotettiin tippa ainetta, joka suurensi mustuaisen tuommoiseksi. Lähelle en nähnyt ollenkaan. Vasta nyt parin tunnin jälkeen näkö alkaa pikkuhiljaa palautua.
2. Mun hiukset tarvitsisivat kipeästi kampaajaa, enkä todellakaan uskalla itse leikellä etuhiuksiani. Voin taata, että otsatukkani on tällä hetkellä pahempi näköhaitta kuin mitkään lasiaissamentumat!

Myöhemmin tänään menen vielä BodyPump-tunnille, jonka jälkeen mun tekisi niin mieli paistaa muutamat letut ja syödä niitä mansikkahillon kera iltapalaksi, naminam! Mutta saa nyt nähdä, ehkä jätän kokkailun tuonnemmas. Mieliteoista puheen ollen haluaisin viikonloppuna suunnata Turkuun Ruisrockiin. En ole kertaakaan elämässäni ollut vielä oikeasti festareilla ja tahtoisin kokea sen kaiken tänäkesänä. Puheilleni ei vain ainakaan toistaiseksi ole kavereitteni suunnalta näytetty vihreää valoa.

No, ei auta muu kuin katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!