Kuten jo kerroin, viime viikon maanantai-iltapäivän, tiistain, keskiviikon sekä torstaiaamupäivän vietin luokkani kanssa Ranskan Pariisissa. Matkan suunnitteluun olimme uhranneet kokonaiset kolme vuotta ja rahaa saaneet kasaan 14 000 euroa. Jo yläkoulun ensimmäisinä päivinä oli alkanut luokkaretken pitkä pitkä pitkä odotus. Mutta oli se sen arvoistakin! Matka oli menestys ja nautin jokaisesta hetkestä täysin rinnoin! Olin pakannut mukaani säilykeruokaa jokaiselle neljälle päivälle ja panikoinut ruokailujamme, mutta lihakastikkeet, mummon muusit ja keitot sain lähtöpäivänä jättää hotellihuoneeseemme. Jokaisen ravintola-annoksen syötyäni olisin voinut hyppiä riemusta; kurkkuani ei kutittanut, ihoni ei peittynyt näppylöillä ja hengitys kulki normaalisti. Suuren suuri apu reissussa oli pieni paperilappu, jota kannoin käsilaukussani, johon ranskanopettajani oli kääntänyt kirjoittamani tekstin allergioistani. Tarjoilijoiden lukiessa lappua oli huvittavaakin seurata, miten heidän kasvoilleen muodostui vino irvistys sekä otsalle hikikarpaloita. Helpotus levisi kehooni huomatessani, että he todella ymmärsivät ja ottivat asian vakavasti!
Mutta vihdoin itse matkaan...
Herätyskello soi 3.30 maanantaiaamuna (jos tuohon kellonaikaan edes aamu vielä on). Viideltä linja-auto suuntasi nokkansa kohti Helsinki-Vantaan lentokenttää. Koko lähtöselvityksen olo oli epätodellinen, enkä ollut uskoa, mitä todella oli tapahtumassa. Lentomme oli myöhässä puolisen tuntia, mutta sehän ei kenenkään mielialaa laskenut. Monelle lentokokemus oli ensimmäinen, ja joukkomme ilmapiirin siksi valtasikin jännitys. Lentokone kaarsi kiitoradalle ja pian koneen pyörät pyörähtivät viimeisen kerran vähään aikaan maankamaralla. Kolmen vuoden odotus oli ohi!
Pariisissa sää oli sateinen, mutta emme antaneet sen häiritä. Matkalaukut noudettuamme siirryimme oppaamme johdolla linja-autoon. Jokainen matkustaja oli nälkäinen, väsynyt ja suihkun tarpeessa. Odotimme vain mahdollisuutta heittäytyä hotellin sängylle ja nukahtaa. Ikäväksi yllätykseksemme kiertoajelu Pariisissa venyikin sitten kolme tuntiseksi seilailuksi kaupungin sisällä eikä tuskin kukaan jaksanut keskittyä oppaamme turhanpäiväiseen löpinään. Kuvitelmissamme olimme ajatelleet näkevämme vain tärkeimmät nähtävyydet, emme koko kaupunkia koululaitoksineen ja pikkuputiikkeineen.
Hotellillamme meitä odotti täpötäysi aula ulkomaalaisine asiakkaineen ja tunti ehti vierähtää, ennen kuin vasta pääsimme kapuamaan huoneisiimme. Viideltä kokoonnuimme jälleen ja sateenvarjoinemme lähdimme etsimään jokaista miellyttävää ravintolaa.
Muut valitsivat pitsoja vesi kielellä, mä katsoin menuta epäröiden. Tarjoilija ymmärsi englantia hatarasti ja mun ranskankielentaidot eivät riittäneet kommunikointiin. Monimutkaisten järjestelyjen jälkeen sain kuitenkin eteeni kanankoiven sekä öljyttyjä perunanpuolikkaita. Ei annos kylläiseksi tehnyt, mutta vei pahimman nälän. Ja kasvatti mussa taas hivenen uskoa ja luottamusta.
Tiistai: DISNEYLAND PARIS!
Miellettömän upea ja taianomainen satumaailma! Jokainen yksityiskohta oli huolella viimeistelty. Disneyland Park koostuu siis neljästä eri alueesta. Parkissa on hurjapäille lukuisia huvipuistolaitteita, mutta aivan yhtä hyvin voit vain istahtaa alas ja katsella ympärillesi. Voin taata, ettet kyllästy!
Vaikka aikaa meillä oli lähes kymmenen tuntia, oli meidän juostava paikasta toiseen. Disney-piirretyistä tutut hahmot oli nähtävä, kaikkea kiinnostavaa kokeiltava, putiikeissa kierreltävä, hankittava tuliaisia sekä räpsittävä valokuvia taukoamatta, jotta edes pienen osan siitä mahtavuudesta kykeni tuomaan tänne Suomeen.
Kahdeksaksi valvojamme olivat varanneet meille pöydän viihtyisästä ravintolasta Disneymaailman vierestä. Ruoka oli korkeatasoista ja todella hyvää. Jalkaparat saivat levätä taukoamattoman rasituksen jälkeen. Kyllä olikin Pirkka-rakkolaastareille käyttöä! Kuten aamullakin, matkustimme illallisen jälkeen metroin takaisin hotellillemme.
Keskiviikkopäivä oli varattu Pariisin tunnetuimmille, kuuluisimmille ja suosituimmille nähtävyyksille. Aloitimme kapuamalla 669 porrasaskelmaa Eiffel-tornin toiselle tasanteelle, jolta näkymät kaupunkiin olivat jo hulppeat ilman utuisuudesta huolimatta. Huipulle maltoimme nousta hissillä. Maisemat olivat mahtavat, mutta kuitenkin pienen pieni kaipuu takaisin maan pinnalle kutitteli vatsan pohjassa.
Montmartrella nautimme myös pikaisen lounaan, jonka jälkeen jatkoimme kaupunkikierrostamme Notre Damelle. Katedraali oli uskomattoman näyttävä ja yksityiskohtainen, ja pätkiä Notre Damen kellonsoittaja -elokuvasta palasi mieleeni. Kauniit lasimaalatut ikkunat loivat kokonaisuudesta sanoinkuvailemattoman kauniin.
Kierrettyämme yllä mainitut nähtävyydet yhdessä koko konkkaronkka, jatkoimme päiväämme pienemmissä ryhmissä. Meistä kaksitoista, minä mukaan lukien, suuntasi metrolla Riemukaarelle, Champs Elysees -pääkadun päähän. Henkilökohtaisesti haltioidun eniten juuri Riemukaaren juurella seisomisesta sekä sen katselusta kauempaa pääkadulta.
Tässä vaiheessa jokainen vuoron perään valitti jalkasärystä ja itse päätin napata kengät vain käteeni ja jatkaa paljain jaloin. Matka Riemukaarelta Louvrelle taittui reilussa tunnissa kadun kauppoja kierrellen ja välillä pysähdellen istumaan vain penkille ja nauttimaan hektisestä Pariisista. Louvren puiston häämöttäessä jo edessä kävelyvauhtimme kiihtyi ja pian huomasimmekin jo seisovamme museon kuuluisan lasipyramiidin vierellä. Tapasimme oppaamme ja siirryimme sisätiloihin. Museo oli täynnä hämmästyttävän upeita taidemaalauksia ja veistoksia sekä vanhaa arkkitehtuuria. Kierroksen kohokohta oli tietenkin Mona Lisan näkeminen omin silmin. Kuvittelin kuulemani perusteella teoksen olevan pienempi, mitä se todellisuudessa olikaan.
Päästyämme ulos Louvresta lähdimme kävelemään kohti Pont Neufin siltaa: luvassa oli alunperin sateiselle maanantaille aikataulutettu Seinen risteily. Risteily oli ehdottomasti yksi matkamme ikimuistoisimmista kokemuksista. Hämärä laskeutui nopeasti Pariisin ylle ja saimme nähdä Eiffel-tornin kauniisti valaistuna. Joen varrella istui sadoittain paikallisia nuoria viettämässä iltaa, ja kummallisesti tunsin kuuluvani juuri sinä hetkenä juuri sinne.
Torstaina, viimeisenä retkipäivänä, kiiruhdimme aamupalan jälkeen ostoksille läheisiin vaate- ja kenkäkauppoihin. Shoppailu oli jäänyt vähälle ja nyt oli viimeinen tilaisuus ostaa omakseen osa pariisilaista muotia. Löysin itselleni pari melko tavallista paitapuseroa ja vaalean lyhythihaisen jakun, johon erityisesti ihastuin. Aika kului liian nopeasti, ja ennen kuin huomasimmekaan, istuimme jo paluulennolla Pariisi-Helsinki.
Paremmasta ja onnistuneemmasta luokkaretkestä emme olisi osanneet unelmoidakaan!
