On niin helppoo olla onnellinen ja tyytyy siihen mitä on

Kesäloman viimeistä viikkoa edeltävän viikon edeltävä viikko (siis 3. viimeinen viikko, tuo kuulosti vain dramaattisemmalta) on mennyt kuin siivillä. Alkuviikko meni odotellessa loppuviikolle luvattuja helteitä. Keskiviikkona matkasimme Kemiöön isovanhempieni kesämökille meren rantaan. Sää oli hiostavan kuuma, mutta vihdoinkin kesäinen! Koko loman on pilannut jatkuvat sateet ja pilvipeite, jonka takana aurinko on suurimman osan kesästä lymyillyt. Vähemmän masentava sää olisi saanut omankin mielialani säilymään korkeammalla. Olisi voinut päivät pitkät (Tässä vaiheessa jouduin siirtymään ulkoa sisälle jatkamaan postaukseni kirjoittamista, sillä taivas repesi jälleen.) maata takapihalla bikinit päällä, ahmia kirjoja ja haalia iholle rusketusta. Taisi olla sekin liikaa pyydetty. No joka tapauksessa... Uskaltauduin vihdoin mereen! Voisi jopa sanoa että vesi oli lämmintä. Taisin pulahtaa mereen kymmenisen kertaa saunomisen lomassa. Sen jälkeen uni maittoikin mainiosti. Aamulla heräsin jo seitsemältä, joten pääsin mukaan nostamaan verkkoja. Saaliin muodosti kolmekiloinen hauki (melkoinen vonkale!), kaksi ahventa ja yksi lahna. Muutamia pienempia kaloja tarttui myös pyydyksiin, mutta pappa päätti armahtaa ne raukat. Seuraavassa operaatiossa ei kyllä armopaloja jaeltu. Kylmäverisesti kalat nyljettiin kuoliaiksi. Sisälmykset heitettiin rantakivikkoon lokkien lounaaksi. Onneksi olen kala-allerginen, ei kyllä tehnyt ollenkaan mieli syödä niitä fisuja.

"kuole, kuole, kuole!"

Torstai-iltaa kohden ilma kirkastui jälleen, ja sää oli oikein otollinen FC Inter-FC Twente -jalkapallo-ottelun seuraamiseen Veritas Stadionilla. Kyseessä oli siis matsi jatkopaikasta Eurooppaliigan 3. karsintakierrokselle. Inter oli pelannut hollantilaisen vastustajansa kanssa joukkueiden ensimmäisessä kohtaamisessa Alankomaissa tasapelin, ja nyt 0-0 -tasapelikin olisi riittänyt jatkopaikkaan. Turkulaisjoukkueen peli oli kuitenkin surkeaa ja lopputuloksena Interin 5-0 -murskatappio.

Perjantaina aamuisen kuntopyöräilyn jälkeen suuntasimme viimeinkin kirpputorille lastaamaan tavaroita myyntiin. Viikon kuluttua selviää onko tuottoa tullut, toivottavasti on! Kesätöitteni palkan on määrä kilahtaa ensi viikon aikana tililleni, mutta lisätienistit ovat enemmän kuin tarpeen. Toivotaan parasta! Kotiuduttuani kirppiskeltä ryntäsin takapihallemme x-asentoon ja nautin ihanasta auringonpaisteesta. Aurinkoinen sää jatkui vielä lauantainkin. Valmistauduin aamupäivän Housut pois -musikaalikomediaan lähtöä varten, kunnes juuri ennen autoon istuutumista äitini huomasi, että eiväthän lippumme olleetkaan tämän päivän näytökseen. Varaus olikin tehty vasta ensi viikon lauantaille. Kyllä nauratti, tottakai juuri meille kävi näin!

Viikon aikana olen myös saanut kirjoituspöydälleni jo puolet syksyllä tarvitsemistani koulukirjoista. Olen niiiiiiiin innoissani aloittamisesta lukiossa, uudessa ympäristössä, uusien ihmisten kanssa. Olen tosissani myös harkinnut muuttamista omilleni kerrostaloasuntoon Turkuun. Aamut eivät olisi ollenkaan niin aikaisia kuin tämänhetkisessä tilanteessani, saisin myös täydellisen rauhan opiskeluun. Lisäksi olen harvinaisen kyllästynyt kotipaikkakuntani pikkuruisiin ympyröihin. Toisaalta kotona itsessään eläminen on helpompaa. En tiedä edes uskaltaisinko asua yksin. Olenkin tainnut päättää miettiä asiaa ensimmäisen lukuvuoden ajan ja mahdollisesti jättää kotikulmat ensi vuonna, kenties jo aikaisemminkin. Kannattaa varmastikin nauttia elämän helppoudesta niin kauan kuin se vain on mahdollista, ja järkevää.