Jos vain saisin, mä palaisin aikoihin onnellisiin

Vai palaisinko sittenkään?

"Vaikka on kaikki kohdallaan, ei mikään ole ennallaan" Anssi Kela laulaa kappaleessaan Mikan faijan BMW. Pikemminkin; vaikka mikään ei ole ennallaan, kaikki on kuitenkin kohdallaan. Paras on antaa kaiken vain kulkea eteenpäin omalla painollaan. Asetelmat muuttuvat, ihmisetkin. Mikään ei ole ikuista.

Me ollaan vielä liian nuoria ottamaan elämää turhan vakavasti!

 * * *

Viikko on kulunut löhöten sängyssä, urheillen sekä töitä tehden ja tulipa sitä torstaina oltua myös 4-vuotiaan serkkutyttöni nimppareilla. Torstaina mulla oli myös tämän kesän viimeinen työpäivä. Toisaalta olen iloinen, ettei enää ainoanakaan aamuna tarvitse herätä herätyskellon soittoon. Toisaalta, rahantulo loppui. Kirpputorisuunnitelmatkin ovat jääneet toteuttamatta. Nyt mun pitäisi vain ottaa itseäni niskasta kiinni, tarttua tarpeettomia vaatteita täynnä oleviin muovikasseihin ja hinnoitella sisältö. Eihän se paljoa vaatisi, mutta aloittaminen - se vain on aina hankalinta.

Tänään menemme porukalla yhden kaverini luokse juhlistamaan, vaikka nyt kesäloman puolivälin ylitystä. Vaikka, mitä juhlan aihetta siinä muka on! Loma loppuu jo kohta ja ensimmäinen lukukausi lukiossa starttaa. Koulu ja harrastukset vievät kaiken aikani ja aika ystävieni kanssa on kortilla. Yritän kyllä kovasti sovittaa arkeeni myös vapaa-aikaa, toivottavasti onnistun! Jos ei muuta, niin ainakin viikonloput käytän parhaani mukaan hyödyksi.

Viimeiset neljä lomaviikkoa aion kuitenkin nauttia ihanien ystävieni seurasta ja pelkästä rennosta lomafiiliksestä. Ikään kuin varastoon, että jaksan puurtaa taas syyslomaan saakka!

Some way we can find another world to run away

Lauantaipäivä alkoi aikaisella herätyksellä. Poikaystäväni on moottoriurheiluhullu ja olin lupautunut lähtemään hänen kanssaan Alastarolle katsomaan Nitro Nationals -kilpailuja. Edellisiltana olimme lilluneet paljussa pitkälle yli puoleen yöhön, joten aamu oli vaikea ja väsymyksen täyteinen. Sää oli pilvinen ja koko menomatkan vettä satoi. Samalla seudulla, Oripäässä, oli samana päivänä Okra-maatalousnäyttely, jonka vuoksi liikenne takkuili ja satojenkin autojen jonoja pääsi muodostumaan. Reilun tunnin ajomatkan jälkeen pääsimme perille moottoriradalle, jolle sadepilvet eivät onneksi olleet ehtineet vielä edes näyttäytyä. Tihkusateenkin vuoksi ajot jouduttaisiin keskeyttämään, kunnes rata saataisiin jälleen täysin kuivaksi.

Pääsimme istumaan radan kiihdytyspätkän viereen yhdentoista maissa ja tuolloin käynnissä oli moottoripyörännäköisten ajokkien matsailu. Seuraavaksi katseet kiinnittyivät tuunattuhin autoihin. Joku muu tietäisi oikeat termit kyseessä olevista menopeleistä, mutta mä nyt kerron vain sen, miltä ne tällaisen tavallisen tallaajan silmin näyttivät. Meteli oli jo tähän mennessä noussut yli korvien sietokyvyn ja korvatulpat olivat enemmän kuin tarpeelliset, mutta vasta yhden jälkeen se todellinen pauhu ja pärinä alkoi. 'Lavan' ottivat haltuunsa Top Fuel Dragsterit, joiden ampaistessa vauhtiin maa tärisi, rinnassa paukkui niin että hengitystä oli pidätettävä, sieraimissa kirveli ja korvia oli puristettava rystyset punaisina vaikka korvatulpat tekivätkin tehtävänsä.

Naiskuskit olivat harvassa, mutta niitäkin löytyi.

Janne Ahonen. Oli hassua nähdä Ahosta muualla kuin tulossa alas mäkihyppytornista.

Aika, joka kului noin 400 metrin kiihdytykseen sekä loppunopeus. Eivät ne turhaan vitkastelleet!

Päivä Alastarolla oli mukava ja onnistunut, vaikka lähdinkin reissuun täynnä ennakkoluuloja ja epäilyksiä. Ilma oli painostava ja vettä ripotteli silloin tällöin, mutta ei se tunnelmaa häirinnyt. Sain taas uusia kokemuksia ja voipi olla, että lähden katsomaan nitroja toistekin!

You're holding up traffic, green means go!

Tiistaina olin parhaan ystäväni kanssa Salossa. Shoppailimme hetken aikaa; löysin itselleni valkoisen perustopin jota kipeästi tarvitsin, puna-valkoraidallisen puolipitkähihaisen paidan ja ruskean nahkavyön. Topin ostin JC:stä, raitapaita ja vyö tarttuivat mukaani Vero Modasta. Vaatteiden lisäksi hankin pullon kuivashampoota (aikaisten aamujen pelastus!). Ostokset tehtyämme lounastimme Vilho-nimisessä paikallisravintolassa isäni kanssa, ostimme torilta mansikoita, löhöilimme puiston nurmikolla ja nautimme kesäisestä säästä. Juuri sitä kesä on parhaimmillaan; oleskelua hyvässä seurassa auringon alla!

Lopuksi suuntasimme salolaiseen mopoliikkeeseen. Suoritettuani koeajon, täytettyämme kaikki viralliset ja vähemmän viralliset paperit sekä haettuamme kilvet katsastuskonttorilta saatoin vihdoin hypätä ikioman skootterini ohjiin. 35 kilometrin matka Salosta kotiin vei pyöreästi tunnin, ja kotipihaan saavuttuani olin suunnattoman onnellinen siitä, ettei menopelini kokenut ainakaan ensiajossa kolhuja (kuten ei kuskikaan). Olen, jos mahdollista, jopa liian varovainen ajaessani; hidastan jok'ikisen kivenmurun kohdalla, jotta skootteri ei varmasti vain lähde altani.

Olen tyytyväinen valintaani, vaikka tiistaina päässäni olikin vain ajatus: "Ostan vaikka vaihteellisen mopon, jollei muuta löydy!" Sain kortin siis jo kesäkuun puolivälissä, mutta skootterin hankinta vain venyi ja venyi. Nyt vihdoin saan ihailla tuota valkoista kaunokaista ikkunastani!


Päästyäni turvallisesti kotiin lähdin poikaystäväni kanssa paikallisen kesäteatterin kesänäytökseen Väärämäen veljekset. Näytös oli mukaansa tempaava ja hulvattoman hauska! Oman lisänsä teatteriesitykseen toi tietysti taitavat sekä tututkin näyttelijät.

Eilen olimme pienellä porukalla Paimion hiekkakuopilla. Sää oli lämmin, mutta aurinkoa saimme kuitenkin turhan monta kertaa hätyytellä pois pilviverhon takaa. Uimme vilpoisassa järvivedessä, makasimme auringossa ja yksinkertaisesti vain pidimme hauskaa. Illalla pääsin vielä esittelemään upouutta ajokkiani kavereilleni. Skootteri sai lämpimän vastaanoton, mutta jostakin syystä mun (yli-)innokkuudelle naurettiin :D.

Tänään töiden jälkeen käväisin silmälääkärissä. Mä olen jo vuoden ajan katsellut näkökentässäni harmaita kuvioita, jotka seuraavat pienellä viiveellä vasemman silmäni katsetta. Nyt olin vihdoin päättänyt ottaa selvää, ettei kyseessä ole mitään vakavaa. Ja eipä ollutkaan. Jotakin kummia samentumia vasemman silmän sarveiskalvon takana lasiaisessa, ei sen ihmeellisempää. Kuulemma tavallista. Samentumat voivat siirtyä pois näkökentästä tai sitten eivät, iän myötä nuo kuviot kuitenkin yleensä vain lisääntyvät. On vain oltava kiinnittämättä niihin huomiota.

1. Tutkimusten takia mun vasempaan silmään pudotettiin tippa ainetta, joka suurensi mustuaisen tuommoiseksi. Lähelle en nähnyt ollenkaan. Vasta nyt parin tunnin jälkeen näkö alkaa pikkuhiljaa palautua.
2. Mun hiukset tarvitsisivat kipeästi kampaajaa, enkä todellakaan uskalla itse leikellä etuhiuksiani. Voin taata, että otsatukkani on tällä hetkellä pahempi näköhaitta kuin mitkään lasiaissamentumat!

Myöhemmin tänään menen vielä BodyPump-tunnille, jonka jälkeen mun tekisi niin mieli paistaa muutamat letut ja syödä niitä mansikkahillon kera iltapalaksi, naminam! Mutta saa nyt nähdä, ehkä jätän kokkailun tuonnemmas. Mieliteoista puheen ollen haluaisin viikonloppuna suunnata Turkuun Ruisrockiin. En ole kertaakaan elämässäni ollut vielä oikeasti festareilla ja tahtoisin kokea sen kaiken tänäkesänä. Puheilleni ei vain ainakaan toistaiseksi ole kavereitteni suunnalta näytetty vihreää valoa.

No, ei auta muu kuin katsoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan!

Say you want me or you don't need me

Lauantaipäivä kului Helsingissä. Päivälle oli luvattu huonoa säätä, mutta aamupäivä oli kuin olikin lämmin ja otollinen yleisurheilun seuraamiseen paikan päällä. Kahdentoista maissa olimme löytäneet autollemme parkkipaikan täpötäydestä pääkaupungista ja istumapaikkamme stadionilta. Kisayleisölle ei ollut järjestetty minkäänlaista erillistä pysäköintimahdollisuutta, mikä ihmetytti ja ärsytti suuresti, joten vapaan parkkiruudun etsimisessä todella vierähti tovi jos toinenkin. Tunnelma kentällä oli kyllä kokemisen arvoinen; Niklas Sandellsin upea erävoitto 1500 metrin juoksussa sai jopa kylmät väreet kulkemaan pitkin selkäpiitä. Kisatauolla söimme Lasipalatsi-nimisessä ravintolassa kaupungin keskustassa ja nautimme mielettömän hyvästä ruoasta. Seitsemän aikoihin taivas alkoi tiputella vettä ja kertakäyttösadetakille oli tarvetta. 1,95 euroa maksava takki oli kuitenkin pettymys; napit eivät edes pysyneet kiinni. Onneksi en kuitenkaan ollut jättänyt kaikkea tuon yhden muoviviitan varaan!

Miesten moukarikisan jälkeen suuntasimme stadionilta mummuni luo Mäntsälään. Matka taittui vain reilussa puolessa tunnissa, kun matka kotiin olisi vienyt puolitoista tuntia. Ilta meni kuitenkin pitkäksi, ja nukahdin vasta 04.37, jonka vuoksi seuraava aamu olikin väsymyksen täyteinen, kuten koko loppupäiväkin. Serkkuni syntymäpäivät olivat pikkuruinen katastrofi. Juhla ei ollutkaan sukulaisten keskeinen vaan myös lastenkutsut oli tungettu samaan syssyyn. Kohokohta oli ehkä se, kun nuo päiväkoti-ikäiset saivat pahviset torvet käsiinsä. Mikä soittokonsertti siitä syntyikään. Pakenimme ulos ja reilun tunnin vierailun jälkeen poistuimme jo perheeni kanssa paikalta. Seuraavan kymmenen vuoden sukulointikiintiö on taas täysi!

Illalla katsoimme kotona miesten 1500 metrin juoksun sekä pituushyppyfinaalin. Juoksu meni miten meni, pituushypynkin paras suomalaissaavutus oli kuudes sija. Odotukset olivat korkealla jalkapallon em-finaalin suhteen. Ottelun jännitys päättyi kuitenkin jo pian toisen erän alussa, kun Italia joutui jatkamaan peliä vajaamiehityksellä 0-2 tappioasemassa. Vaikka kannatinkin Italiaa, soin voiton Espanjalle. Oli se kuitenkin matsin kuningas. Kahtien Euroopan mestaruuskisojen päätyttyä ja ennen nukkumaanmenoa katsoimme poikaystäväni kanssa Katsomosta vielä jakson Kostoa, joka on ehdottomasti yksi lempisarjoistani.

Tänään heräsimme vasta puolenpäivän jälkeen ja söimme ulkona ihanassa auringonpaisteessa. Iltapäivällä kävin Body Pumpissa (lihaskuntoa). Hellepäivän tunti oli odotetun tuskainen, mutta kyllä se taas kannatti! Huomenna on jälleen työpäivä; huonosti ja vähän nukutun viikonlopun jälkeen en millään jaksaisi nousta aikaisin aamulla, mutta onhan ne velvollisuudet hoidettava. Nyt ajoissa nukkumaan ja odottelemaan huomisia auringonottokelejä!

live, laugh, love

Sunnuntaina sain vihdoin taas antaa suukon poikaystävälleni ja painautua hänen rintaansa vasten. Katsoimme kotonani Valencian formulakisan ja pääsin kuin pääsinkin fiilistelemään Kimin palkintokorokesijaa. Urheiluntäyteinen päivämme jatkui seuraten jalkapallo-ottelua, jossa vastakkain asettuivat Englanti ja Italia. En ole koskaan ollut mikään jalkapallofani, vaikka lajia olen itsekin nuorempana harrastanut, ja futiksen televisiosta seuraamista vasta olenkin pitänyt ajan haaskauksena. Jääkiekon mm-kisoja ja talviolympialaisia odotan aina malttamattomana, ja lätkäturnauksen loputtua minulta vie hetken tajuta, että pelejä ei enää tule. Nyt olen jostain syystä kuitenkin innostunut katsomaan jokaisen käynnissä olevien em-kisojen matsin. Suosikkia mulle ei kuitenkaan ole vielä ehtinyt syntyä, enkä juuri välitä kumpi joukkueista ottelun vie kotiinsa, mutta usein asetun tappiolla olevan joukkueen puolelle tai joukkueen, joka ei ole ennakkosuosikin asemassa. Mikä kumma syy siihenkin on? No, Italia voitti lopulta rangaistuslaukauksilla Englannin ja selvitti tiensä välieriin.

Maanantaina siirryimme poikaystäväni luo grillailemaan. Kaikki ei mennyt aivan suunnitelmien mukaan. Epähuomiossa ruokamme kärähtivät, minun vielä astetta pahemmin. Kiittämättömästä suustani pääsi jokin ilkeä lausahdus poikaystäväni ruoanlaittotaidoista ja huolimattomuudesta, ja lensipähän maissinikin sitten komeassa kaaressa naapurin nurmikolle. Syötyämme lopulta sen, mitä kykenimme, saimme hyvät naurut muistellessamme tuota ruoanlaittohetkeä!

Iltapäiväksi olin varannut lihaskuntotunnin(, jonka vuoksi missasin leffaillan ystävieni seurassa. No, toinen kerta sitten!). Tunti ei ollut ollenkaan yhtä rankka kuin viimeviikkoinen, ensi kerralla uskallan ehkä lisätä jo vaikeustasoa. Ehtii sitä siis pieniä ihmeitä tapahtumaan jo viikossa! Pienin askelin kohti suurempaa muutosta. Siinäpä voisikin olla tämän viikon mottoni. Kuulostaa pätevältä tilanteessa kuin tilanteessa.

Huomenna, tai oikeammin tänään, on kolmas työpäiväni. Minuakin naurattaa. Kaiken kaikkiaan niitäkin kertyy tälle kesälle huimat kahdeksan. 24 tuntia. Se kuulostaa paremmalta, kuitenkin yksi vuorokausi :D. No, työ, jos sitä voi sellaiseksi edes kutsua, on leppoisaa, ja puuhaa jonka parissa viihdyn ja josta nautin. Hymy kiipeilytelineessä kiipeilevän tai liukumäkeä laskevan lapsen kasvoilla palkitsee jokaisen kolmen tunnin ja saa minut vakuuttuneeksi siitä, että päivän hyvä työ on tehty!

Mahtavaa alkuviikkoa jokaiselle teille!

I belong to YOU

Juhannusaatto oli juuri sellainen kuin toivoinkin ja vielä enemmän. Sää saaristossa oli mitä mainioin; aurinko porotti pilvettömältä taivaalta pitkälle iltaan saakka. (En kuitenkaan kyennyt välttymään palamiselta.) Seura oli mahtava, ja tulipa sitä tutustuttua uusiinkin ihmisiin. Tunsin itseni mielettömän onnelliseksi istuessamme rantakalliolla ja räpsiessämme kuvia toisistamme. Seuraavana päivänä kasvoni olivat jopa kipeät liiasta nauramisesta.

juhannusleiri :D

Upein hetki oli ehkä kuitenkin se, kun istuimme pienessä niemenkärjessä juhannuskokon juuressa. Lauloimme perinteistä suomalaista iskelmää ja räkätimme katketaksemme. Voi sitä tunnetta, kun kokee kuuluvansa johonkin.

Kokkoiltuamme (?) jatkoimme iltaa saunoen ja jotkut jopa pistäytyivät jääkylmässä merivedessä. Tai no seitsemäntoista-asteista se oli, ei kylmää muiden kuin minun mielestäni :D. Väsymys oli jo aikaisemmin päivällä vaivannut ja neljään mennessä se oli kasvanut jo ylitse pääsemättömäksi. Siirryin unten maille parin kaverini kanssa, muut jatkoivat vielä tovin löylyissä.

Juhannuspäivän vietin perheeni kanssa mökillä kuolemanväsyneenä valvomisen jäljiltä. Koko päivä oli sateinen, ja olin yhä vain kiitollisempi edellispäivän upeasta säästä. Söimme kuitenkin hyvin (edellisenä päivänä se kun oli juhlahuumassa unohtunut :D) ja saunoimme pikkuruisen lammen rannalla. Illalla katsoimme em-kisojen kolmannen puolivälieräottelun, jonka jälkeen simahdinkin sitten saman tien.

KIITOS RAKKAAT IHANASTA JUHANNUKSESTA!

Juhannusta me juhlitaan

Juhannuksesta on tulossa mahtava! Lähdemme porukalla ystäväni mökille saaristoon nauttimaan tästä keskikesän juhlasta. Vihdoin näen kokonkin omin silmin (en tosiaan ole nähnyt sellaista aiemmin)! Miten juhannus sujui, kerron sen varmasti seuraavassa postauksessani! Tänäiltana suunnitelmissa on käpertyä kullan kainaloon, tehdä yhdessä ruokaa ja myöhemmin syventyä Tshekki-Portugali -ottelun pariin. Huomenna voi sitten hyvillä mielin ottaa lomasta kavereiden kanssa kaiken irti ja juhlia!

Ikimuistoista juhannusta kaikille!