Toisista pääsee irti, joihinkin jää roikkumaan

Voi voi, miten pitkä aika viime postauksesta onkaan kulunut! Mulla ei yksinkertaisesti vain ole aikaa edes käynnistää tietokonetta. Arkipäivät kuluvat koulun ja harrastusten parissa, kaiken mahdollisen vapaa-ajan pyrin hyödyntämään olemalla ystävien tai poikaystävän kanssa. Viikonloppuisin olen rättiväsynyt herättyäni joka aamu ennen kuutta, ja vain makaan sohvalla ja katson tv-sarjoja tai elokuvia. Nyt kun vihdoin olen selviytynyt nykyaikaan (saanut älypuhelimen), tietokoneen avaaminen päivittäin ei ole edes välttämätöntä. Nytkin makaan kotona jo toista päivää kuumeessa ja siksi mulla on mahdollisuus viimein julkaista uusi postaus.

Mistäköhän aloittaisin? Kuuden viikon aikana kaikennäköistä on ehtinyt tapahtua. Olen saanut todella hyviä ystäviä lukiostani. Olen täyttänyt viimein 16 vuotta; siitäkin on jo yli kuukausi. Ensimmäinen koeviikko tuli ja meni. Odotin sitä aika innoissani, onnistuin valmistautumaan kokeisiin hyvin ja nyt vain odottelen koenumeroita ja kurssiarvosanoja. Koeviikko osoittautui toisaalta todella raskaaksi, toisaalta koulupäivät päättyivät jo viimeistään yhdeltä ja kotiin pääsi aikaisin. Jokainen ilta kuitenkin kului seuraavan päivän kokeeseen kertaamalla ja nukkuminen jäi liian vähäiseksi. Nyt mulla on onneksi huomattavasti edellistä helpompi ja muutenkin kivempi jakso. Paljon kieliä, kuvista ja matikkaa, ainoa reaaliaine on historia. Lukemista ei siis koeviikkoa edeltäville päiville kerry kovinkaan paljoa. Kielet, joihin lasken mukaan myös äikän, sekä matikka ovat lempiaineitani, joten niiden opiskelu on mulle mieleistä ja osittain myös siksi helppoa.

Viimeisten viikkojen aikana olen oppinut rakastamaan syksyä. Vähitellen kylmenevää ilmaa lämmittävät luonnon kauniit, lämpimät värit. Punaisen ja keltaisen eri värisävyt värjäävät lehtipuut lumoavan kauniiksi. Värikkäät lehdet lentelevät tuulen mukana ja laskeutuvat maahan maalaten senkin ruskan värein. Sadekin on kaunista. Mieluiten sitä kuitenkin katsoo sisältä käsin. Eniten pidän bussimatkoista koulusta kotiin. Kuuntelen musiikkia ja ihailen kaunista syksyistä luontoa. Ennen syksy oli minulle vain jonkinlainen siirtymävaihe kesästä talveen, nyt se on minulle oma, ainutlaatuinen vuodenaikansa. Ehkä keväänkin koittaessa opin pitämään loskasta ja jäisistä kaduista. (hmm...)

Syysloma koittaa kohta. Väkisinkin tulee ihmeteltyä, että mikä se sellainen kahden ylimääräisen vapaapäivän loma on? Aiemmin syysloma sentään kesti kokonaisen viikon. Joulukuussakin pääsemme ilmeisesti sitten 'itsenäisyyslomalle', kun itsenäisyyspäivän jälkeinen perjantaikin on vapaapäivä. No hyvä on, puhummehan me pääsiäislomastakin. Mutta se nyt on aina ollut vain pidennetty viikonloppu! Taidan järjestää mielenosoituksen viikonmittaisen syysloman puolesta.

Eihän sitä muita kuvankäsittelyohjelmia tarvita kuin Paint!

Jatkossa yritän saada kirjoitettua tänne joka viikonloppu edes jonkinnäköisen yhteenvedon kuluneesta viikosta ja senhetkisistä tunnelmista ja ajatuksista. Käytän vaikka kuvia tekstiä enemmän.


Inspiroivaa loppusyksyä kaikille! Eikö se ensilumi ennustettu jo ensi viikolle?