Kesäloma ja peruskoulu ohi! Upeaa! Eihän sitä edes ymmärrä, että enää siihen rakennukseen, joka kymmenen vuoden ajan on ollut yksi suuri osa elämää, ei tarvitse mennä. Uudet kuvioit ja ympyrät odottavat. Syksyllä minusta tulee osa toisenlaista yhteisöä, vanhat luokkatoverit jatkavat omia polkujaan, minä omiani. Kaikesta tutusta ja turvallisesta on päästettävä irti, ja tulevaisuudessa päätän itse asioistani ja toimin kaikin tavoin itsenäisemmin.
Maailma odottaa meitä!
Eilinen päätösjuhla alkoi perinteisellä kevätkirkolla Suvivirsineen. Ensimmäisen luokan oppilaat lauloivat meille hyvästit ja toivottivat hyvää matkaa. Itkuhan siinä monella tuli. Niillä pienillä on vielä ne peruskouluvuodet jäljellä, jotka me jo jätimme taaksemme.
Juhla jatkui kahvitteluilla koulullamme, jota seurasi rehtorin koskettava puhe siitä, miten tavoittamattomissa ovat eilinen ja huominen, on elettävä täysillä tänään. Yhdeksäsluokkien luokanvalvojat saivat sanoa sanottavansa seuraavaksi. Oma luokanvalvojani puhui suoraan sydämiime ja puheesta välittyi aito surullisuus.
Oli lahjojen vuoro. Olimme hankkineet luokanvalvojallemme lahjakortin Ruissalon kylpylään, kolme ruusupensasta ja kuohuviinipullon. Ruusupensaat siksi, että luokanvalvojallamme oli tapana kutsua meitä nuppusikseen, ja ruusuissahan ne kaikista näyttävimmät nuput ovat.
Ennen stipendien ja todistusten jakoa oli yhdeksäsluokkien edustajan vuoro puhua. Puhe oli menestys. Nauroin katketakseni ja kyynelehdin vuolaasti. Sain kolme stipendiä, yhteiskuntaopista, matematiikasta ja ruotsista, ja päättöarvosanoihinikin olin enemmän kuin tyytyväinen. Hyvillä mielin ja oikeutetusti saatoin alkaa suunnitella illan päättäreitä.
Sää ei meitä suosinut. Iltapäivällä vettä tuli taivaan täydeltä, mutta iltaa kohti sade heikkeni ja lopulta loppui. Kovan tuulen takia ulkona oli kylmä ja ennen lähtöäni vedin toppatakin ylleni ja villasukat jalkaani. Oli vain asennoiduttava oikein ja pukeuduttava lämpimästi. Ja tulihan illasta ihan mukava. Löysimme paikkakuntamme perinteiseltä päättäripaikalta pienen puuvajan, johon pääsimme tuulelta suojaan. Suurella porukalla nautimme juomistamme ja toistemme seurasta. Sään vuoksi ilta päättyi kuitenkin jo yhden aikoihin ja olin kotonakin jo hyvissä ajoin.
Lomaa jatkan löhöillen ja leväten, muutaman viikon kuluttua alkavat sitten kesätyöt. Keväällä olin kuitenkin laiska enkä hakenut töitä kovinkaan monesta paikasta. Nyt siitä saa kärsiä ja kesäloman tienestit taitavat jäädä pieniksi. Tarkoitus olisi kuitenkin kasata kokoon tarpeettomiksi käyneet vaatteet ja muut tavarat ja viedä ne kirpputorille. Rahaahan siitäkin saa.
Tästä kesästä haluan tehdä tähänastisen elämäni parhaan ja viettää sen suurimmaksi osaksi ystävieni kanssa. Syksyllä aloitan eri lukiossa kuin ystäväni ja yhteisestä ajasta tulee olemaan puutetta. Lomasta ja yhdessäolosta on nautittava täysillä ja otettava kaikki irti.
Elä jokainen hetki niin kuin se olisi viimeisesi! Ihanaa kesälomaa kaikille!
Lopuksi pyydän anteeksi kahta vuodatuspostausta! Jättäkää ne lukematta, jos ette pidä negatiivisen sävyisistä kirjoituksista. Lupaan jättää niiden luomisen vähälle, mutta haluan kuitenkin purkaa tunteitani juuri tänne. Haluan antaa elämästäni aidon ja todellisen kuvan, vastoinkäymisineen. Siksi edellinen postaukseni ei varmasti ollut viimeinen lajiaan.
