no hurry, no worry

Vihdoin syksyllä tapahtuva muutos alkaa tuntua todelliselta. Torstaina postilaatikkoomme putosi kirje, jossa Luostarivuoren lukion rehtori ilmoittaa minun hyväksynnästäni kyseisen oppilaitoksen opiskelijaksi. Ensi viikkoon mennessä on tehtävä alustavat kurssivalinnat ensimmäiseksi lukiovuodeksi. Valinta ei tule olemaan helppo, sillä luonnontieteet kiinnostavat, kieliä haluaisin oppia yhä lisää, psykologia olisi mielettömän mielenkiintoista enkä haluaisi jättää ainuttakaan äidinkielen tai yhteiskuntaopinkaan kurssia suorittamatta. Ja kuitenkin haluan selvitä lukiosta kolmessa vuodessa. Kai.

Vähän minua jännittää, miten perfektionisti luonteeni selviää lukion haasteista. Peruskoulussa kun haalin lähes jokaisesta kokeesta kympillä alkavan arvosanan. Lukiossa se ei vain ole mahdollista, jos haluan pitää kiinni muustakin elämästä. Minun on opittava keskittymään aineisiin, jotka minua eniten kiinnostavat, ja panostettava niihin. Kasillakin alkava numero minun on ymmärrettävä hyväksyä.

Kaiken opiskelun aiheuttaman kiireen ohella on pystyttävä pitämään kiinni nykyisistä ystävistä ja muodostettava myös uusia kaverisuhteita. Pidän itseäni kuitenkin sosiaalisena ihmisenä ja uskon ja toivon, että ystävien saaminen ei tuota ongelmia. Kuten eräs ystäväni sanoi, lukioihinkin kerääntyy paljolti samanhenkisiä ihmisiä ja yhteinen sävel löytyy varmasti vaivatta.

Elokuun 14. päivänä saa jälleen palata/joutuu jälleen palaamaan koulukirjojen pariin, mutta sitä ennen on vielä kahdeksan viikkoa lomaa jäljellä! Otetaan siitä siis kaikki irti ja nautitaan kiireettömyydestä!

(kuten etanat)