All of my memories keep you near

Keskiviikkona lähdin äitini ja mummini kanssa ajelemaan kohti Tuurin Kyläkauppaa ja Ähtäriä. Varsinainen kolmen sukupolven roadtrip! Keskisiltä löysin itselleni kolme toinen toistaan ihanampaa paitaa sekä urheilutopin, -housut ja kahden kilon painoiset nilkka/ranne"kääröt". On se kauppa kyllä täynnä jos jonkinlaista tavaraa, mutta vaatetarjontaan petyin tällä vierailukerralla. Krääsämarketiksi sitä voisi kutsua. No, Tuurin jätimme taaksemme muutaman tunnin visiitin jälkeen ja navigoimme itsemme Ähtäriin mummini tädin luokse. 84-vuotias Anja-rouva saapui vastaanottamaan yllätysvieraitaan mansikan tahraamine käsineen; hän oli juuri tullut mansikkapellolta. Itse en kyennyt puolta tuntia pidempään urakkaan mansikoiden parissa, sillä alaselkääni alkoi kolottaa kipeästi. Anjan kotipiha oli myös viimeisen päälle laitettu, kukkaloisto oli mitä kaunein ja nurmikko juuri leikattu; Anja kuulemma ajoi nurmikkonsa kaksi kertaa viikossa ja nautti siitä. Kahdeksankymmentäneljävuotias! Samanlainen rautamummo minustakin toivottavasti kehkeytyy!

Kotiuduttuani Etelä-Pohjanmaan reissulta aloin jo pakata matkalle Jyvaskylän suurajoihin. Perjantaina aamukuudelta poikaystäväni ja hänen isänsä saapuivat asuntoautolla pihaamme ja matka kohti Jyväskylää saattoi alkaa. Kahdentoista maissa olimme ensimmäisen pätkän varrella. Ralliautot suhahtivat ohitsemme eikä digikamerallani ollut riittävästi kapasiteettia vangitsemaan niitä hetkiä kunnollisiksi kuviksi. Illaksi ajoimme Jyväskylän keskustaan syömään sekä bongaamaan rallikuskeja Lutakon messukeskus Paviljonkiin. Ainakin oman iltani kruunasi Suvi Teräsniskan esiintyminen kaupungin hämärtyvässä illassa.

Yövyttyämme asuntoautossa metsän siimeksessä jatkoimme lauantaipäivän toiselle erikoiskokeelle. Koska olimme liikkeellä suhteellisen hyvissä ajoin, saimme melko hyvät paikat pienen nyppylän viereltä, jossa ralliautot ottivat hivenen eroa maanpintaan ja tömähtivät takaisin hiekkatielle aiheuttaen kivisateen katsomoon. Ralliviikonloppumme päättyi Ouninpohjaan, johon päättyi myös koko Neste Oil Rally.

Kyseisenä viikonloppuna päättyi muutakin. En aio vuodattaa koko tarinaa tänne teille. Uskon, että ratkaisu johon yhdessä päädyimme oli oikea, vaikka tällä hetkellä siltä ei tunnukaan. Ajoittain haluan yhä perua sanani. Jokainen minuutti tuntuu helvetiltä, mutta kai se ohi menee. Puhelimen piipatessa tekstivistin merkiksi sydämeni jättää lyöntejä väliin. BMW-merkkisen auton ajaessa vastaan suljen silmäni. Kaikki, mitä ympärilläni näen, muistuttaa yhteisistä ajoista. Miksi muistoja ei voi halutessaan sysätä vain sivuun? Miesten vuoksi en halua vuodattaa enää ainuttakaan kyyneltä.