Pelätä ei saa, jos tahtoo milloinkaan onnen saavuttaa

Lukion ensimmäiset kaksi päivää takana! En malta odottaa sitä, että pääsemme oppiaineissa kunnolla vauhtiin. Tämä päivä oli hieman puuduttavakin, sillä tunneilla ei muuta tapahtunut kuin että opettajat kirjoittivat istumajärjestyksiä ja kyselivät kesälomakuulumisia sekä käytiin läpi kurssin sisältöä ja mitä kyseinen oppiaine tutkii ja niin edelleen ja niin edelleen. Onneksi päivä oli myös lyhyt ja olin kotona jo puoli kolmelta; aikaisemmin kuin minään arkipäivänä viimeisen kolmen vuoden aikana! Eli vaikka aamut ovat kohdallani järjettömän aikaisia, päivät eivät kuitenkaan torstaita lukuun ottamatta ole pidempiä kuin peruskoulussa.

Jo rehtorin tervetulopuheen jälkeen sain tietää, että luokallani - tai oikeammin ryhmässäni - on sittenkin minulle ennestään tuttu tyttö, ja se jos mikä teki ensimmäisestä päivästä helpomman ja vähemmän jännittävän. Hehkutimme kilvan (mä taidan jatkaa sitä hehkuttamista vielä pitkään, oon niin innoissani) siitä, miten tyytyväisiä olemme lukiovalintaamme. Vaikka 30 kilometrin päässä sijaitseva Turku ei todellakaan ole minulle vieras kaupunki, on mahtavaa nousta aamulla linja-autoon pikkupitäjästämme ja 45 minuutin kuluttua seistä Turun keskustan aamuruuhkassa. Joka päivä. Vain jo se, että näet ympärilläsi enemmän kuin kymmenen ihmistä yhtä aikaa ulkona ollessasi, on valtava ero entiseen. Toiseksi, koulun loputtua voit vain kävellä vajaat kymmenen minuuttia vievän matkan kauppakeskus Hansaan tai suunnistaa mieluiseesi kahvilaan istuskelemaan kavereittesi kanssa. Lukio itsessään ja etenkin lukiorakennuksen ympäristö on mielettömän viihtyisä. Olen päässyt tutustumaan vasta muutamaan opettajaan, mutta he ainakin antoivat itsestään miellyttävän ensivaikutelman. Olen jo nyt sitä mieltä, että koulussa vallitsee hyvä yhteishenki, vaikka kaikki eivät toisiaan tunnekaan. Vanhimmat opiskelijat eivät katso nuorempiaan halveksivasti alaspäin ja erilaisuus hyväksytään ongelmitta - sitä se kai on, kun tulee kouluun, jossa oppilaita on enemmän kuin 300. Täysin epäröimättä voit mennä puhumaan tuntemattoman kanssa ja varmasti saat hymyn vastaukseksi. Rakennuksen edustalla sijaitsee Samppalinnanpuisto, jonka nurmella on upeaa makoilla välituntisin kesäisen lämpimässä säässä. Kaikki on niin erilaista kuin tämän pienen kotikuntani yhtenäiskoulussa!